Uutta osaamista ja vientiä tarvitaan

Uusi hallitus on vahvasti valinkauhassa. Sen ohjelmasta on saatu jo esimakua. Korkeakoulumaailman kannalta konkreettisin linjaus on EU/ETA-maiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille kohdennettu lukukausimaksu. Asia on kirjattu maahanmuuttoa koskeviin linjauksiin seuraavasti:

”Otetaan käyttöön lukukausimaksut EU ja ETA -alueiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille ja kannustetaan valmistuneita jäämään Suomeen töihin esimerkiksi verovähennysoikeudella. Suomessa opiskelleiden kansainvälisten opiskelijoiden työllistymistä Suomeen edistetään ja suomen kielen osaamiseen panostetaan.”

Onko kirjaus sitten hyvä vai ei? Tästä on monia näkökulmia.

Lukukausimaksut
Lukukausimaksut mahdollistaisivat tutkintojen myynnin ulkomaille.

Ymmärrän hyvin opiskelijoiden porttiteorian mukaisen kannan, jonka mukaan koulutuksen Suomessa tulee olla kaikille ilmaista.

Olen ajanut korkeakouluille mahdollisuutta periä lukukausimaksua niiden viedessä koulutusta EU- ja ETA-alueiden ulkopuolelle. Näin olisi mahdollistettu tutkintojen myynti ulkomailla. Tutkinto on tärkein koulutuksen vientituote. Siitä pitää voida periä maksu EU/ETA-maiden ulkopuolella keneltä vain. Tämä tulisi nyt mahdolliseksi.

Päätetty kirjaus on tätä laajempi. Olennaista onkin nyt se, mitä linjauksen soveltamisesta päätetään. Korkeakouluille tulisi antaa harkintavaltaa siihen, haluaako se periä ulkomaalaisilta opiskelijoilta lukukausimaksuja vai ei.

Suomi tarvitsee uusia osaajia ja uutta työvoimaa, jota koulutuksen kautta Suomeen saapuneet voivat tarjota. Tärkeää on tietysti, mitä tapahtuu opiskelujen aikana ja tutkinnon valmistumisen jälkeen.

Kirjaus täytyykin nähdä kokonaisuutena. Suomeen opiskelemaan tulevien integroimista suomalaiseen työelämään täytyy vahvistaa jo opiskeluaikana. Tämä edellyttää myös vahvaa kielikoulutusta.

Korkeakoulujen rahoitusmallia kehitettäessä yksi kriteeri voisi olla korkeakoulusta valmistuneiden ulkomaalaisten opiskelijoiden työllistyminen Suomeen. Tämä antaisi uutta pontta korkeakoulujen pyrkimyksille verkottaa ulkomaalaiset opiskelijat työelämään.

Mikäli uusi linjaus mahdollistaa korkeakoulujen oman harkinnan lukukausimaksujen perinnässä ja ulkomaalaisten integroimista suomalaiseen työelämään tuetaan, linjauksen kanssa voidaan hyvin elää.

Korkeakoulu-uudistus – taasko?

Korkeakoulujen kehittämisestä käytävä keskustelu on käynnissä – taas, voisi joku sanoa. Uskon, että osaa korkeakouluväestä jatkuva kehittäminen varmasti hengästyttää.

Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene on ollut virittämässä keskustelua. Saamme siis sitä mitä on tilattu. Olennaista on kuitenkin se, mihin seuraavalla uudistuksella pyritään ja miten se tehdään.

Arenen viestinä on ollut, että seuraavassa vaiheessa on syytä tarkastella koko korkeakoulujärjestelmää. Muuten harhaudutaan helposti osaoptimoinnin puolelle. Tilanne on kokonaistarkastelun kannalta hyvä. Lainsäädäntö on kummallakin sektorilla uusittu ja esimerkiksi rahoitusmallit ovat hyvin samantapaisia.

Seuraavassa vaiheessa on syytä miettiä sitä, miten yliopistot ja ammattikorkeakoulut kokonaisuutena palvelevat parhaalla mahdollisella tavalla yhteiskunnan ja elinkeinoelämän uudistumista ja kilpailukykyä. Miten varmistetaan laadukas ja kansainvälisesti kilpailukykyinen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta sekä korkeatasoinen osaaminen työelämälle?

Mitä lähtökohtia seuraavalle korkeakoulujärjestelmän uudistukselle sitten pitäisi asettaa? Tässä mielestäni viisi keskeisintä näkökulmaa:Arene logo

  1. Korkeakoulujärjestelmän kehittäminen on nähtävä investointina
  2. Työelämä tarvitsee erilaisia tutkintoja
  3. Korkeakoulujen profilointia on kehitettä
  4. Alueet voivat vaatia erilaisia ratkaisuja
  5. Tavoitteena on oltava kansainvälisesti kilpailukykyinen järjestelmä

Seuraavissa blogeissani tulen avaamaan näitä näkökulmia tarkemmin.